keskiviikko, 30. joulukuu 2009

Yhteen Veto 2009

Vuoden lopussa ihmisiin iskee jostain syystä usein pakottava tarve analysoida elettyä vuotta, muistella hyviä ja huonoja aikoja ja viimein niputtaa koko vuosi siistiin pakettiin. Niin myös minuun. Vaikka 1. tammikuuta ei päivänä yleensä ole muita ihmeellisempi, se kantaa mukanaan lupausta uudesta, usein paremmasta alusta. Harvoin elämä silti radikaalimmin muuttuu siitä, että päivämääriin pitää opetella kirjoittamaan eri vuosiluku.

Tällä kertaa ainakin Cheerioilla on kuitenkin selvästi edessä muutoksen vuosi. Tiedossa on ulkomaille muuttoa, perheenlisäystä sekä uusia töitä ja projekteja. Omalle kohdalle muutos parempaan osui jo tämän vuoden puolelle kun sain vanhan työni takaisin, muilla jännittävimmät hetket ovat vasta edessä. Onneksi tiedossa on myös keikkoja ja paljon, toisin kuin menneenä vuonna.

Suurten muutosten edessä on tietysti katsottu myös taaksepäin. Vuosi 2009 ei ole varsinaisesti ollut huono vuosi, jos ei mikään huikean hyväkään. Omaan elämääni on mahtunut niin isoja ylä- kuin alamäkiäkin. Alkuvuodesta menetin työpaikkani, mutta sain sen loppuvuodesta takaisin. Kesän kärvistelin hirveimmässä duunissa ikinä, mutta siitäkin selvisi kummasti hengissä. Keväällä pääsin käymään uudestaan Dublinissa ja reissu oli ihana, vaikka harmittaakin että se jäi vuoden ainoaksi. Keikkojen vähäisyys koetteli addikteja, mutta ne vähätkin keikkareissut olivat (varsin yllättäen) mahtavia. Vaikka vuoteen mahtui paljon hyvääkin, yleisvaikutelma mennyttä muistellessa on silti jotenkin vaisu. Outo vuosi.

Vaikkei mitään varsin konkreettista syytä olekaan, odotan ensi vuodesta parempaa. Fiilis saattaa mennä ikuisen optimismin piikkiin, mutta ilmassa tuntuu olevan hyviä merkkejä. Läheisten ihanista uutisista olen vilpittömän onnellinen, tosin kauemmas lähteviä tulee ihan järjetön ikävä. Vaan onpahan sitten hyvä syy reissata heitä katsomaan :D Ensi vuonna on myös huhtikuussa aihetta isoon juhlaan kun saavutan viimein maagisen 30 vuoden rajapyykin. Joku voi väittää ettei vanhemista kannata juhlia, minä sanon että kannattaa ja pitää! Suunnitteilla on myös kaikkien aikojen reissu, alkuun piti matkaan lähteä jo keväällä, mutta kun yhdellä matkakaverilla on edessä muutto puoleksi vuodeksi ulkomaille siirsimme projektin suosiolla syksyyn. Vielä on vähän vaikea uskoa, että elinikäinen unelma on toteutumassa mutta siltä se uhkaavasti näyttää.

Työsopimus minulla on lokakuun 2010 loppuun asti ja mahdollisesti jatkoakin on tiedossa, joten ainakin sillä saralla ensi vuoden pitäisi olla turvattu. Ikuisuusprojekti joka myös opiskelun nimellä tunnetaan on edelleen retuperällä, ehkä tämä on se vuosi kun saan itseäni niskasta kiinni ja hoidettua sen pois päiväjärjestyksestä. Tai sitten ei. Lievästä hajaantumisesta huolimatta Cheeriot pitävät lippua korkealla ja edustuksesta huolen uuden levyn ja kiertueen myötä, keikkakuume on jo varsin korkea.

Loppuun vielä vanha mutta niin hyvä toivotus uudelle vuodelle:

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja  vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

sunnuntai, 27. joulukuu 2009

Yeah well it turns out, I haven't learned a thing

Sometimes I think I'm better off
To turn out the lights and close up shop
And give up the longing, believing in belonging
Just hold down my head and take the loss

You'd think that I'd learn my lesson by now
You'd think that I'd somehow figure out
That if you strike the match
You're bound to feel the flame

You'd think that I'd learn the cost of love
Paid that price long enough
But still I drive myself right through the pain
Yeah, well it turns out, I haven't learned a thing

Daughtry - Learn My Lesson

maanantai, 21. joulukuu 2009

Kuvablogi

Meinasin vallan kaiken onnellisuuden pyörteissä unohtaa uuden kuvablogin!

Koska typerä Saunalahti lopetti palvelun (ilmoittamatta siitä edes asiakkaille kiitos vaan), vanhaan blogiin ei saa enää lähetettyä kuvia, arkistona se tosin toimii - ainakin toistaiseksi.

Viikonloppuna sain vihdoin aikaseksi uuden blogin luomisen ja opettelemisen, mikä olikin varsin vaikea ja aikaavievä toimitus, sain siihen menemään ehkä jopa viisi minuuttia. Tästä lähin kuvapäiväkirja löytyy siis täältä.  Toistaiseksi joudun kierrättämään kuvat tietokoneen kautta, mutta tavoitteissa olisi saada säädettyä sähköpostiasetukset kännykkään, jolloin blogi on taas reaaliaikainen. Suurinpiirtein :D

maanantai, 21. joulukuu 2009

Haamuhomoja, Cheerioita ja cocktaileja

Torstaina oli keikka. Ghostsonics aka Haamuhomot soittivat Semifinalissa. Lähdin katsomaan keikan ja ottamaan "ehkä pari siideriä". Yksi keikka, yhdet jatkot Loosessa, 5 siideriä ja yksi pantteri myöhemmin - noin kolmelta aamuyöstä - suhailin tyylikkäästi taksilla kotiin. Seuraavana päivänä töissä vähän väsytti mutta fläshbäkit piristivät ja naurattivat. Ennen keikkaa perustettiin yhden naisen yhtye Metalliset Äänihuulet, jonka keikoissa on tietty jännitysmomentti. Iltaan kuului myös mysteerinen tuoksu, joka oli kovin tuttu mutta emme silti osanneet paikantaa mistä. Lopulta päätimme, että tuoksu oli suitsukkeen tai saippuan. Tai mahdollisesti suitsukesaippuan. En ole vieläkään ihan vakuuttunut...

Perjantai-iltana vietimme Cheeriopikkujoulua "punaisessa ravintolassa", josta on pikkuhiljaa tullut suosikkiravintolamme. Ruoka oli järjettömän hyvää ja sitä oli enemmän kuin tarpeeksi, syntisen herkullinen suklaakakku kruunasi vielä aterian. Ruokaakin parempaa oli seura, istuimme ja juorusimme oikein pitkän kaavan mukaan, suunnittelimme tulevia keikkoja ja muistelimme menneitä, nauroimme itsemme kipeäksi. Täydellisiä iltoja on harvassa ja tunnen itseni onnekkaaksi kun olen saanut niitä tämän porukan kanssa niin monta.

Ja koska taaskaan kaksi iltaa putkeen ei riittänyt, launtai-iltana paikattiin aukkoa Jennin Australiasta Suomeen muuttaneen työkaverin sivistyksessä. Jotenkin ihmeen kaupalla Anggilta oli jäänyt näkemättä kulttielokuva Cocktail. Tiedon aiheuttamasta järkytyksestä toivuttuamme järjestimme pikimmiten leffaillan. Elokuvan lomassa siemailimme tietenkin cocktaileja, ja teemalle uskollisina päädyimme loppuillasta drinkkibaari Shakeriin. Kotona olin semi-inhimilliseen aikaan, mutta nukkumaan pääsin vasta aamuyöstä netin yllättäen valvotettua pari tuntia. Syy valvomiseen oli niin mukava että vieläkin hymyilyttää ja jos oikein hyvin käy niin parempaa on luvassa. Ei siitä sen enempää, kel onni on se onnen kätkeköön ja muita latteuksia.

Eilen ajettiin Nurmijärvelle viemään joulutervehdystä Kylmänojantielle, ja näköjään perinteeksi on muodostunut että sinne ajetaan aina kertakaikkisen hirveässä lumimyräkässä. Menomatka oli vielä jokseenkin siedettävä, paluumatkalla pimeällä näkyvyys oli noin metrin auton nokasta ja maksiminopeus 40km/h. Vaan se ei tahtia haitannut, kaksi tonttua perillä ovat aina niin rajaton riemu.

Kun kaikkeen kivaan lisätään se, että ennen joulua on enää kaksi työpäivää ja uhkaavasti näyttää siltä että se joulu on vielä valkoinen, on hymy herkässä. 

tiistai, 15. joulukuu 2009

There's a feeling in the air...

...it's beginning to look like Christmas everywhere.

Viime joulu meni niin sanotusti ohi. Kun aattoaamuna seitsemältä haahuiltiin Dublinin lentokentällä ja pamahdettiin siitä muutaman tunnin lennon ja ajomatkan jälkeen suoraan sukujouluun oli tunnelma lievästi psykedeelinen, varsinkin kun edeltävänä yönä ei ollut nukkunut silmäystäkään. Lievä krapulatila ei myöskään auttanut joulutunnelmaan virittäytymisessä.

Tänä vuonna päätin ottaa vahingon takaisin ja juhlia joulua viime vuodenkin edestä.Työ- ja muista kiireistä huolimatta se on onnistunut varsin hyvin, viikonloppuna pyöräytettiin perinteinen satsi joulukakkuja ja eilen kirjoitettiin kortteja urakalla. Kakkujen leipominen (ja varsinkin hedelmien ja rusinoiden jauhottaminen) on jouluperinne, joka on kuulunut jouluuni niin kauan kuin muistan. Koska kakut täytyy leipoa vetäytymään hyvissä ajoin ennen h-hetkeä, se on usein ensimmäinen jouluisa askare johon meidän taloudessa ryhdytään ja siitä alkaa joulu. Niin nytkin.

Kun eilen vielä elohopea sukelsi reilusti pakkasen puolelle ja kevyt lumi narskui kenkien alla ja kimalsi katulampun valossa, oli joulutunnelma täydellinen. Mielialaa ei pahasti laskenut edes se, että tänä aamuna uskollinen Morphmobiili ei inahtanutkaan... Auto todennäköisesti lähtisi käyntiin kuin palmun alta, mutta yön lähes 20 asteen pakkanen hyydyttää keskuslukituksen ja siihen sisältyvän ajoneston. Ei muuta kuin mersulla Piippa töihin ja nippa nappa ajoissa oman työpöydän äääreen. Talvi on taitolaji eikä harjoitusta puutu.

Viime päivät ovat muuten sujuneet rauhallisissa merkeissä. Viikonlopun olin ihan kiltisti, lauantaina myymässä lippuja jäähallilla ja sunnuntaina löhöämässä kotisohvalla. Hiukkasen nauratti se, että baarista pois pysyminen tuntui suuremmaltakin saavutukselta. Eilen vietettiin Haagan porukan pikkujouluja kotikentällä ravintola Madalissa, oli ihanaa nähdä ihmisiä joita en ole nähnyt yli vuoteen. Puolin ja toisin vannotettiin että nähdään useammin ja tämän porukan kohdalla toivon lupausten pitävän.

Loppuviikosta on tiedossa vähän railakkaampaa menoa. Torstaina Ghostsonicsin keikka ja perjantaina Cheerioiden ikiomat pikkujoulut. Tänään ohjelmassa auton huoltoa ja joululahjaostoksia. Saisikohan jostain muutaman tunnin lisää vuorokauteen niin ehtisi nukkua vielä kunnon yöunet? :D