Vuoden lopussa ihmisiin iskee jostain syystä usein pakottava tarve analysoida elettyä vuotta, muistella hyviä ja huonoja aikoja ja viimein niputtaa koko vuosi siistiin pakettiin. Niin myös minuun. Vaikka 1. tammikuuta ei päivänä yleensä ole muita ihmeellisempi, se kantaa mukanaan lupausta uudesta, usein paremmasta alusta. Harvoin elämä silti radikaalimmin muuttuu siitä, että päivämääriin pitää opetella kirjoittamaan eri vuosiluku.

Tällä kertaa ainakin Cheerioilla on kuitenkin selvästi edessä muutoksen vuosi. Tiedossa on ulkomaille muuttoa, perheenlisäystä sekä uusia töitä ja projekteja. Omalle kohdalle muutos parempaan osui jo tämän vuoden puolelle kun sain vanhan työni takaisin, muilla jännittävimmät hetket ovat vasta edessä. Onneksi tiedossa on myös keikkoja ja paljon, toisin kuin menneenä vuonna.

Suurten muutosten edessä on tietysti katsottu myös taaksepäin. Vuosi 2009 ei ole varsinaisesti ollut huono vuosi, jos ei mikään huikean hyväkään. Omaan elämääni on mahtunut niin isoja ylä- kuin alamäkiäkin. Alkuvuodesta menetin työpaikkani, mutta sain sen loppuvuodesta takaisin. Kesän kärvistelin hirveimmässä duunissa ikinä, mutta siitäkin selvisi kummasti hengissä. Keväällä pääsin käymään uudestaan Dublinissa ja reissu oli ihana, vaikka harmittaakin että se jäi vuoden ainoaksi. Keikkojen vähäisyys koetteli addikteja, mutta ne vähätkin keikkareissut olivat (varsin yllättäen) mahtavia. Vaikka vuoteen mahtui paljon hyvääkin, yleisvaikutelma mennyttä muistellessa on silti jotenkin vaisu. Outo vuosi.

Vaikkei mitään varsin konkreettista syytä olekaan, odotan ensi vuodesta parempaa. Fiilis saattaa mennä ikuisen optimismin piikkiin, mutta ilmassa tuntuu olevan hyviä merkkejä. Läheisten ihanista uutisista olen vilpittömän onnellinen, tosin kauemmas lähteviä tulee ihan järjetön ikävä. Vaan onpahan sitten hyvä syy reissata heitä katsomaan :D Ensi vuonna on myös huhtikuussa aihetta isoon juhlaan kun saavutan viimein maagisen 30 vuoden rajapyykin. Joku voi väittää ettei vanhemista kannata juhlia, minä sanon että kannattaa ja pitää! Suunnitteilla on myös kaikkien aikojen reissu, alkuun piti matkaan lähteä jo keväällä, mutta kun yhdellä matkakaverilla on edessä muutto puoleksi vuodeksi ulkomaille siirsimme projektin suosiolla syksyyn. Vielä on vähän vaikea uskoa, että elinikäinen unelma on toteutumassa mutta siltä se uhkaavasti näyttää.

Työsopimus minulla on lokakuun 2010 loppuun asti ja mahdollisesti jatkoakin on tiedossa, joten ainakin sillä saralla ensi vuoden pitäisi olla turvattu. Ikuisuusprojekti joka myös opiskelun nimellä tunnetaan on edelleen retuperällä, ehkä tämä on se vuosi kun saan itseäni niskasta kiinni ja hoidettua sen pois päiväjärjestyksestä. Tai sitten ei. Lievästä hajaantumisesta huolimatta Cheeriot pitävät lippua korkealla ja edustuksesta huolen uuden levyn ja kiertueen myötä, keikkakuume on jo varsin korkea.

Loppuun vielä vanha mutta niin hyvä toivotus uudelle vuodelle:

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja  vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.