Sekä 2 keikkaa, 9 tuntia unta ja tajuttoman paljon naurua, hauskaa, kivaa, mukavaa ja parhautta. Siinä viime viikonloppu pähkinänkuoressa.

Perjantaiaamuna lähdettiin tyttöjen kanssa reissuun kohti Rukaa, Jyväskylästä poimittiin viimeinen cheerio kyytiin niin että koko porukka oli kasassa, junioria myöten. Jos joku epäilee että 5 ihmistä mahtuu farmariautoon mukavasti niin korjataan luulo saman tien: ei mahdu. Ahdasta on. Eikä haitannut tahtia muuten yhtään! Muutama sata kilometriä ennen Oulua oltiin yhtäkkiä talvessa ja viimeiset 100 kilometriä ennen Kuusamoa olivat suoraan sanottuna helvetilliset: lunta pyörteili tiellä ja ilmassa, tie liukas, näkyvyys nolla ja porovaara. Kaikkeen sitä ihminen vapaaehtoisesti lähtee... Rukalle selvittiin kuitenkin ehjin nahoin ja keikallekin ehdittiin. Koko porukka! Loistavaa menoa jälleen kerran, tällä kertaa ihan vippiaitiosta käsin katseltuna. Koreografiatkin olivat hallussa paremmin kuin hyvin :D Jatkotoimenpiteet olivat mös varsin hyvällä mallilla ja kaiken kaikkiaan reissusta jäi tunne että kannatti istua autossa se 13 tuntia. Eipä sitä tosin paljoa missään vaiheessa edes epäilty.

Seuraavana päivänä huikeiden tunnin yöunien jälkeen oli suuntana Tampere, eli vain reilut 10 tuntia autossa istumista! Kakkoskuski otti ensimmäisen ajovuoron, en tiedä olenko sanonut tämän tarpeeksi usein niin sanon vielä kerran: kiitos. Kuin ihmeen kaupalla junior saatiin toisellekin keikalle mukaan, ja riemuahan se oli vaikkakin lyhyehkö. Keikan jälkeen tosin Suomi-tourin rasitukset alkoivat ottaa veronsa ja painuimme suoraan hotellille kebabin kautta. Sänkyynkin kaaduttiin melkein saman tien, mitä nyt lieviä vaikeuksia ylikätevän vuodesohvan kanssa. Omena-hotelli se on laatupaikka!

Sunnuntaina juhlallisten muodollisuuksien jälkeen huristeltiin kotiin, parisataa kilometriä tuntui lähinnä kauppareissulta. Käsitteet "lähellä" ja "kaukana" ovat kyllä viimeisen vuoden aikana muuttuneet ainakin minun sanastossani melkoisesti! Mutta siitä tosiasiasta ei pääse mihinkään, että jokainen kilometri, jokainen tunti, jokainen euro joka tähän elämäntapaan on "uhrattu" on ollut enemmän kuin sen arvoista. Ja on edelleenkin. Posio vaikenee *kyynel*