...on kamala asia. Kaikki ottaa päähän, mikään ei suju, vähän itkettääkin ilman mitään todellista syytä ja parasta olisi vain mennä saman tien nukkumaan, tai mieluiten olla nousematta sängystä aamulla lainkaan. Katatonista tilaa lähentelevä väsymyskään ei tietenkään auta tähän tunteeseen vaan saattaa jopa olla suurelta osin sen aiheuttajana. Pohjimmiltaan kyse on vain pahoista vieroitusoireista ilmiöstä nimeltä keikat, tarkemmin sanottuna Meijän Poikien keikat. Addiktio on myöskin kamala asia.

Tämän vähemmän miellyttävän tunnetilan kääntöpuoli on kuitenkin se että takana on mahtavien keikkojen, reissaamisen ja laatuajan täyttämä viikonloppu. Eikä yhtään vähempää eikä enempää kuin yksi parhaista! Ja noita alkaa olla melko paljon mistä valita... Perjantaina suuntana oli Mikkeli, tien päällä oltiin vain reilu tunti aikataulusta jäljessä eli ei siis mitään uutta. Perille päästiin kuitenkin hyvissä ajoin ja ihana vieraileva tähtemme Tuitukin liittyi seuraan. Vaikka keikkapaikka olikin hieman nihkeä ja baaritiskillä joutui juotavaa odottamaan "vain" puolisen tuntia, oli itse keikka kahden viikon tauon jälkeen silkkaa hunajaa ^_^ Ja niinhän siinä kävi ettei hyvän fiiliksen voinut antaa mennä hukkaan vaan juhlimista piti jatkaa aamuun asti, posket ja vatsalihakset nauramisesta kipeänä.
Lauantaina ei post-gig-depressio vielä päässyt iskemään, sillä kotona Helsingissä odotti uusi keikka! Vähän pelotti mistä löytyy voimia kahden tunnin yöunien jälkeen, mutta turhaan. Parin aivopestävän kanssa aloiteltiin iltaa salmarilla ja yhtäkkiä ei väsyttänytkään enää yhtään! Vielä kun saatiin perhe kasaan ja showtime läheni oli ilo ylimmillään. Mutta entäs sitten se show... Käsittämättömän, järjettömän, tajunnanräjäyttävän hienoa. 73 keikkaa takana ja silti ne penteleet osaavat täräyttää, saavat sekoamaan, tanssimaan kuin ei huomista olisi ja laulamaan mukana niin kovaa ja korkealta että henki meinaa salpautua. 73 keikkaa takana ja niistä on mahdotonta valita yhtä parasta, mutta jos pitäisi niin tämä veto olisi hyvin vahva ehdokas. 73 keikkaa takana ja silti nousee pala kurkkuun ja tippa linssiin kun katsoo lavalla heiluvia koltiaisia joiden taivalta on ollut ilo ja etuoikeus seurata alusta asti, ja jotka nyt näyttivät ja kuulostivat paremmalta kuin ehkä koskaan ennen. Ei mitään järkeä.

Onko se nyt mikään ihme että tuollaisen viikonlopun jälkeen arki vähän ahdistaa?! :D

Vieläkin naurattaa: Kirka, lehmä, kumikäsineet ja tukkakaksoset
Hymyilyttää: Tiian kuvat Mikkelistä ja Virgin Oilista