Muistan ajan jolloin harva se päivä mietin että voi kun olisi elämä. Pitäisi varoa mitä toivoo.

Eilen reipastuin lähtemään opiskelukaverin synttäribileisiin, vaikka tiesin että aamulla pitää herätä ennen aamunkoittoa töihin. Mutta kun puoleen vuoteen en ole viettänyt kouluporukan kanssa aikaa ei luonto antanut periksi jättää illanistujaisia väliin. Päätös kannatti. Kouluviihtyvyyttä pahasti laskenut kavereista vieraantuminen oli tiessään, halailtiin, juteltiin ja naurettiin itsemme kipeiksi. Yllättäviä asioita paljastui paristakin tyypistä, mielessä kävi että kauanko siitä oikein on kun ollaan viimeksi juteltu?! Kotiinkin tulin kiltisti suht ihmisten aikoihin joten koko illasta jäi kertakaikkisen hyvä maku suuhun.

Tänään teinkin sitten töitä yhdeksän tuntia tauotta. Ja kun sanon tauotta niin tarkoitan tauotta. No okei, vessassa kävin kaksi kertaa, tunnustan. Työmoraali petti hetkeksi. Niin rankka kuin tuo rupeama olikin ja niin piesty olo kuin nyt onkin, niin pakko tunnustaa että tällaiset päivät ovat niitä harvoja jolloin enää oikeastaan nautin työstäni. En siitä että olen yhdeksän tuntia syömättä, kädet tärisevät lippujen plaraamisesta ja ääni on käheänä puhumisesta. Mutta siitä että työssä on haastetta, koko ajan on tekemistä ja tunteesta että tiedän mitä teen, osaan tämän homman. On käsittämättömän hienoa tajuta että olen todella hyvä siinä mitä teen.

Töiden jälkeen oli puolen tunnin verran aikaa kääntyä kotona ja sitten Aleksanterin teatteriin katsomaan Kertakäyttötavara-kabareeta. Kun kerran kulttuurielämystä tarjotaan ilmaiseksi niin pakkohan siihen on tarttua. Sen suuremmin mitään pointtia tai punaista lankaa oli tästä taidepläjäyksestä turha etsiä, mutta hyvät naurut siitä irtosi moneen kertaan. Katri Ylander -imitaatiokin jaksoi naurattaa, miksiköhän... Teatterin päälle vielä drinkit Turkoosi-nimisessä baarissa, ehkä uusi suosikkipaikka. Viihtyisä tunnelma, erinomaista musiikkia, vielä parempaa seuraa, halvat juomat ja suolaphäkinöitä pöydässä. Sinne mennään toistekin.

Nyt sitten vihdoin kotona väsyneenä mutta onnellisena. Huomenna on tiedossa vielä parempaa, nimittäin reissu mikkeliin, laatuaikaa maailman ihanimpien ihmisten kanssa ja kaiken päälle keikka! Ja ikään kuin siinä ei olisi tarpeeksi (ei muuten ole tarpeeksi) niin lauantaina on myös keikka! Liian kivaa.

Pitäisi varoa mitä toivoo, sillä se voi toteutua. Elämä on ihanaa :)