Opiskelu tökkii. Se tökkii niin pahasti ettei koskaan ennen. Nytkin pitäisi olla lukemassa tenttiin mutta tässä istun ja pähkäilen. Kyse ei ole edes vaikeista asioista, ne eivät vaatisi syvällistä paneutumista eivätkä edes paljoa aikaa. Sitä vähääkään en vain saa irti itsestäni. Ajatus viikonlopusta tuntuu taivaalliselta, ihan vain siksi ettei tarvitse mennä kouluun. Ei tarvitse rutistaa itsestään niitä kovin vähäisiä näyttelijänlahjoja vaikuttaakseen edes karvan verran kiinnostuneelta siitä mistä puhutaan, siitä mitä pitäisi tehdä. Houkutus lopettaa on suurempi kuin koskaan, pelottavan suuri. Ainoa asia mikä juuri tällä hetkellä estää lyömästä hanskoja naulaan on se jäytävä ikuisuuskysymys: mitä sitten? Todistettu on ainakin se ettei opiskelupaikka vaihtamalla parane. Toisaalta taas seuraavat 40 vuotta Stockmannin kassan takana ei houkuttele sekään, joten jotain on pakko opiskella.

Eihän se koulu nyt pelkkää tervanjuontia ole. Mutta näinä hetkinä kun se tuntuu siltä, on kovin vaikea muistaa miksi sinne edes alunperin halusin. Ja kuitenkin tänään viimeksi puhuttiin kavereiden kanssa siitä miten ei yhtään kaduta että opiskelemaan on lähdetty, ja miten paljon hyvää se on elämään tuonut. Minulla tosin enemmän välillisesti kuin varsinaisesti itse koulun takia, mutta silti. Asioita, tapahtumia ja ihmisiä, jotka olisivat jääneet kokematta jos en olisi koulua vaihtanut.

Vaan jos ihan rehellisiä ollaan niin ei taida tämänhetkinen ahdistus pelkästään koulusta johtua. Viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista, hyviä asioita, mutta kuitenkin elämää hankaloittavia. On vain helpompi pistää kaikki opiskeluahdistuksen piikkiin kuin käsitellä niitä muita asioita. Niin vaikeaa kuin tämä koulun kanssa painiminen onkin, siihen olen jo tottunut, sen kanssa tiedän miten toimia, ainakin suurinpiirtein. Muissa asioissa olen paljon vieraammilla vesillä, joudun arvailemaan paljon enemmän enkä ole ollenkaan varma arvaanko oikein. Joudun tunnustamaan itselleni sen että tuli ehkä tehtyä tyhmiä, ja samalla hyväksymään sen ettei silti kaduta. Oikein tai väärin, mitään en tekisi toisin...