torstai, 23. marraskuu 2006
Kuinka siinä kävikin niin
Eihän se koulu nyt pelkkää tervanjuontia ole. Mutta näinä hetkinä kun se tuntuu siltä, on kovin vaikea muistaa miksi sinne edes alunperin halusin. Ja kuitenkin tänään viimeksi puhuttiin kavereiden kanssa siitä miten ei yhtään kaduta että opiskelemaan on lähdetty, ja miten paljon hyvää se on elämään tuonut. Minulla tosin enemmän välillisesti kuin varsinaisesti itse koulun takia, mutta silti. Asioita, tapahtumia ja ihmisiä, jotka olisivat jääneet kokematta jos en olisi koulua vaihtanut.
Vaan jos ihan rehellisiä ollaan niin ei taida tämänhetkinen ahdistus pelkästään koulusta johtua. Viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista, hyviä asioita, mutta kuitenkin elämää hankaloittavia. On vain helpompi pistää kaikki opiskeluahdistuksen piikkiin kuin käsitellä niitä muita asioita. Niin vaikeaa kuin tämä koulun kanssa painiminen onkin, siihen olen jo tottunut, sen kanssa tiedän miten toimia, ainakin suurinpiirtein. Muissa asioissa olen paljon vieraammilla vesillä, joudun arvailemaan paljon enemmän enkä ole ollenkaan varma arvaanko oikein. Joudun tunnustamaan itselleni sen että tuli ehkä tehtyä tyhmiä, ja samalla hyväksymään sen ettei silti kaduta. Oikein tai väärin, mitään en tekisi toisin...
Kommentit