Jo ennen kuin aloin kirjoittaa omaa blogia, eräs asia koko blogikonseptissa on vaivannut mieltäni. Oman kirjoittamisen myötä sen merkitys ei suinkaan ole vähentynyt. Nettipäiväkirja jo käsitteenä on ristiriitainen: päiväkirja on minulle jotain äärimmäisen henkilökohtaista, jotain vain minua itseäni varten eikä missään nimessä muiden luettavaksi. Kuitenkin blogi on täysin julkinen. Vaikkei tänne kovin moni minun jaarittelujani eksyisikään lukemaan, se mahdollisuus on olemassa että kuka tahansa, vieras tai tuttu, lukee minun päiväkirjaani.

Voisin tietysti pistää blogini salaiseksi, mutta mielestäni se taas sotii koko blogaamisen ideaa vastaan. Jos en halua kenenkään koskaan lukevan kirjoituksiani, miksen vain kirjoittelisi niitä itsekseni ja tallentaisi koneeni syövereihin, salasanan taakse. Sitäkin olen tehnyt ja teen edelleen, blogaamisessa minua kuitenkin kiehtoo juuri sen vuorovaikutuksellisuus, olkoonkin että se myös pelottaa.

Sinänsä tämä yksityisyyden ja julkisuuden ristiriita ei tietenkään iso asia ole, mutta kyllä se vaikuttaa kirjoituksiini, kuinka voisi olla vaikuttamatta? Muutamaa merkintää julkaistessani olen miettinyt että tämän voisi tietenkin jättää sanomatta, harmittaakohan myöhemmin kun tuli taas avauduttua. Tosin olen (tarkoituksella) kirjoittanut niin ympäripyöreästi ettei taatusti kukaan, joka ei tilannetta tunne, tiedä mistä on kysymys.

Kynnys vuodattaa pään sisältöä nettiin laskee varmasti kun tästä blogin kirjoittamisesta tulee vähemmän uusi ja ihmeellinen asia, on laskenut nyt jo. Silti en usko että tästä ristiriidasta pääsen koskaan täysin eroon, eikä ehkä ole tarpeenkaan päästä.

Sidenote: kategorian "termin" bongasin Darren Hayesin blogista, and I quote: "I don’t want blog pressure. Blessure. Is that a word? Is now." Ihana Darren :D