Onkohan se edes mahdollista? Tällä hetkellä tuntuu että on. Koulussa, töissä, kotona, koko ajan joku puhuu minulle, vaatii huomiotani ja keskittymistäni. Olen koko ajan tavoitettavissa, vuorokauden ympäri, seitsemänä päivänä viikossa. Vastaanotan koko ajan informaatiota joka tunkeutuu väsymyksen sumunkin läpi aivojen siihen osaan joka käsittelee pään ulkopuolelta tulevia viestejä, kuultuja tai luettuja. Nyt vain tuntuu siltä että sinne ei mahdu enää lisää, että uudet viestit pysäytetään ovella kuin ääriään myöten täyteen ahdettuun klubiin pyrkivät asiakkaat portsarin tylyllä ilmeellä.

Voisin kuvitella että vähän samalta tuntuu pienestä lapsesta, joka altistetaan jatkuvasti liian monelle ärsykkeelle yhtä aikaa. Kyky käsitellä ärsykkeitä heikkenee, samoin kuin kyky erotella hyvät pahoista. Missään nimessä en halua että nämä ärsykkeet lakkaavat tulemasta, en halua että minulle lakataan puhumasta, soittamasta, kirjoittamasta. Päinvastoin, suurimman osan ajasta nautin siitä että aina on joku jota kuunnella, jolle puhua.

Elin monta vuotta lähes erakoitunutta elämää, vietin suurimman ajastani yksin omien ajatusteni kanssa. Ei ehkä pidä ihmetellä jos äkillinen heitto asteikon toiseen päähän, jatkuvaan sosiaalisuuteen, järkyttää välillä tasapainoa. Joskus toivon että voisin viettää päivän täysin yksin, nauttia hetken erakoitumisesta ja sitten palata takaisin sivistyksen pariin. Tulisin toki hulluksi ennen kuin päivä olisi puolessakaan ja itkisin kännykän, internetin ja seuran perään :D Silti, se voisi olla ihan tervettä välillä. Mistä moiseen ylellisyyteen ottaisi ajan onkin sitten jo toinen juttu.

Väsymyksellä on myös iso osa tässä tunnetilassa, varmaan vielä suurempi kuin nyt edes tajuan. Tiedän, että pitäisi hidastaa tahtia, pitää parempaa huolta itsestään. En vain osaa pysähtyä. Nautin liikaa siitä, että päiväni erakkona ovat onnellisesti ohi. Enkä satunnaisista takaiskuista huolimatta vaihtaisi nykytilaa mihinkään, en mistään hinnasta.

Jos vaikka menisi tänään ajoissa nukkumaan ja luottaisi erään viisaan sanoihin: Ehkä huomenna on parempi päivä :)