Lauantai-ilta ei ollut niitä parhaita. Understatement of the year, kun edellistä merkintää lukee. Siitä eteenpäin onkin sitten ollut sellaista ylämäkeä, että on vaikea tajuta miten tämä korkealento ja tuo suossakahlailu mahtuvat parin päivän sisään.

Sunnuntaina käytiin Moomin kotiintulon kunniaksi tyttöjen kera oikein ravintolassa syömässä, hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa. Vaikka osa porukasta lähtikin aikaisemmin kotiin, sinnikkäimmät jatkoivat iltaa. Baarikierros vei Prahan kautta Mollyyn "ei-niin-ihmeellistä" bändiä katsomaan, sieltä Henry's Pubiin jamittelemaan iskän ja uusien tuttavuuksien kanssa. Illan päätteeksi vielä pikavisiitti On the Rocksiin ja aamua vietettiinkin sitten jatkoilla Moomin luona. Poskiin sattui hymyilemisestä vielä seuraavana päivänäkin.

Koska maanantaiaamuna olin ollut hereillä vasta reilun vuorokauden, kipaisin poliisiasemalla hakemassa sen samperin sakon. Kovasti olen siitä mesonut ja uhonnut sanovani niille suorat sanat kun juoksuttavat ihmistä. Pasilan poliisitalolla oli kuitenkin nöyrä ja asiallinen kaahaaja hakemassa kiltisti aiheellista sakkoaan. Poliisi kysyi haluanko kiistää rikkeen, mitä sitä kiistämään kun tiedän vallan hyvin ajaneeni ylinopeutta. Koko hommaan meni puheineen päivineen ehkä viisi minuuttia. Se siitä kapinahengestä :D

Suurin syy onnellisuuteen on ehkä sitten kuitenkin lähestyvä keikka. Jatkoilla aamuviiden aikaan iski ensimmäisen kerran tajuntaan että muutaman päivän päästä on ihan oikeasti keikka. Että päästään taas istumaan autossa kilometritolkulla, kuuntelemaan musiikkia, puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä, nauramaan vatsansa kipeäksi. Että nähdään taas meijän pojat, koko sakki, ja saadaan nauttia keikan odottelusta sekä sen jälkeisestä huumasta. Ai niin ja itse keikka! Sekin on aika kivaa...

Tänään koko kuvio sai vielä uuden loistavan käänteen, kun hetken mielijohteesta lähti pyörimään lumipallo, joka päättyi tila-auton vuokraamiseen viikonlopun reissua varten. Seitsemän naista on matkaan lähdössä, joten vanha ja uskollinen morphmobiili ei olisi millään riittänyt koko porukalle. Erilaisia vaihtoehtoisia logistisia järjestelyjä on pähkäilty pidemmän aikaa pitkin ja poikin, mutta kun alkoi näyttää siltä, että ainoa mahdollisuus on kaksi-autoa-yksi-ihminen-junalla-osan-matkaa -tyyppinen kuvio, logistiikkamanageri riipaisi ja löysi kuin löysikin kohtuuhintaisen sijaisen morphmobiilille. Hyvältä ainakin näyttää, saa nähdä harkitsenko viikonlopun jälkeen pankkiryöstöä voidakseni sijoittaa ihkaomaan tilaihmeeseen.

Vuorokausikin on tässä kirjoittaessa vaihtunut, joten keikkaan on enää kaksi päivää! Taidan kipaista parvekkeelle hihkaisemaan onnesta ^_^