Miten miten MITEN musiikki voi olla niin hienoa?! Viikon sisällä kaksi uutta "löytöä" ja molemmat ovat iskeneet niin kertakaikkisesti johonkin musiikkihermoon syvällä selkärangassa, että on pakko kuunnella biisejä uudestaan ja uudestaan. Kiitokset Tiijalle musiikkimaailman avartamisesta.

Ensimmäinen uusi tuttavuus oli Lifehouse, porukka on tehnyt musiikkia pidempäänkin ja ehtinyt julkaista jo pari levyä. Vähän rauhallisempaa rokkia, tunnelmia ja laulajalla mahtavan persoonallinen ääni. Uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Viikon päivät ovat biisit ehtineet soittimessa pyöriä, eivätkä taida sieltä ihan äkkiä poistua.

Niinkin tuore kuin tänään ensimmäistä kertaa kuuntelussa on tapaus nimeltä Daughtry eli American Idolissa viime kaudella kolmanneksi jääneen (huutava vääryys) Chris Daughtryn bändi. Tätä kirjoittaessa en ole edes ehtinyt kuunnella koko levyä, mutta eihän haksahtamiseen tarvittu kuin pari biisiä. Kun se toimii niin se vain toimii.

Ehkä joku joskus onnistuu tyydyttävästi selittämään, miksi musiikki on niin vastustamattoman ihanaa. Pelkistää sen ääniaalloiksi ja aivokemiaksi, joiden yhteyden tajunnanräjäyttävä vaikutus selittyy puhtaasti ihmisen fysiologialla ja evoluution väistämättömänä seurauksena. Siihen asti ja sen jälkeenkin en voi muuta kuin olankohautuksen säestämänä todeta, että musiikki on parasta mitä maailmassa on. Ja jos tämä tohkeilu nyt on kovin elämälle vierasta niin en halua elämästä kuullakaan.