Tavastia ja Kaarina. Kotikulmilla ja vähän kauempana. Paikoista paras ja yksi niistä hirveimmistä. Niin hienoa ja hillittömän hauskaa. Puhun siis jälleen keikoista, yllätys yllätys. 90 tuli täyteen komeasti Tavastialla. Ja kun vasta kaksi keikkaa yhden viikon aikana oli takana niin tokihan sitä piti Kaarinaankin lähteä, sehän on melkein naapurissa.

Perjantai oli yksi niistä huonommista päivistä joita välillä valitettavasti tielle osuu. Oikeastaan yksi huonoimmasta. Kun vielä erinäiset säädöt lippujen ja muutaman muunkin asian (Ravintola Teerenpeli on kamala paikka ja siellä on typerä poke, älkää menkö sinne ikinä) kanssa saivat juuri ennen keikkaa vitutuskäyrän kohoamaan vielä piirun verran, olin vakuuttunut ettei illasta voi tulla oikein yhtään mitään hyvää. Kuinka väärässä sitä voikaan ihminen olla. Täyteenahdetulla Tavastialla oli tunnelma katossa, ja Fire oli ehtinyt soida ehkä minuutin kun ei yhtäkkiä harmittanut enää niin mikään. Kertakaikkiaan upean keikan lisäksi hilpeyttä herättivät yleisön joukossa bongatut vierailevat tähdet, olivat kuulemma erittäin otettuja siitä miten mahtavia meijän pojat on. Fiksuja vieraita sano. Vielä kun eräs pitkään mieltä painanut asia vierähti sydämeltä lapsellisen, suorastaan naurettavan helposti, oli ilta parempi kuin täydellinen. Kotimatkalla poskiin sattui hymyilemisestä.

Lauantaina nokka kohti Kaarinaa ja pahamaineista Old Texasia. Yllättävien käänteiden takia edustus kutistui kahteen, vietettiin siskon kanssa oikein laatuaikaa. Ja kauan vietettiinkin, perille päästiin kolmisen tuntia ennen keikkaa, koska kaikista maailman paikoista juuri Old Texasissa kannattaa hengailla mahdollisimman pitkään. Sotasuunnitelma oli kuitenkin onnistunut, ja nautimme keikan hyvissäajoin varmistetuilta vippipaikoilta, välttäen näin pahimman runnoutumisen tai vaihtoehtoisen "on-se-bändi-tuolla-näin-vilauksen-markosta-vai-olikohan-se-olli" -elämyksen. Olenko maininnut että keikkapaikka on yksi kamalimmista? Mutta silti oli taas vaan niin kivaa ettei mitään järkeä, naurua riitti ennen, keikan aikana ja jälkeen niin että vieläkin tuntuu vatsalihaksissa. Törkeetä flirttiä, viittomakielisiä uutisia, vilkkuva kitara ja repeilyä. Sekä Jorgos! Parhautta.

Väsynyt mutta onnellinen, se on niin kovin mukava olotila. Ja viiden päivän päästä mennään taas.