Täällä ollaan, hengissä vielä vaikka hiljaiseloa vähän on ollutkin, tosin vain blogirintamalla. Jälleen kerran yksi päiväkirjan kirjoittamisen ja nykyään myös blogaamisen ikuisista paradokseista nostaa päätään: silloin kun elämässä tapahtuu paljon olisi vaikka mitä sanottavaa, mutta niin kovin vähän aikaa kirjoittaa. Silloin taas kun tapahtuu vähemmän olisi aikaa kirjoittaa, mutta mistäs sitä sitten jaaritellaan? Tämänkin voisi varmaan lisätä siihen alati kasvavaan listaan länsimaisen ihmisen ahdingosta.

Keikkareissu meni mahtavasti, tila-auton olisin halunnut pitää, vaikka 7 naista + matkatavarat torpedoikin käsitteen "tila" melko tehokkaasti. Ääntä onneksi mahtuu maailmaan ja niin myös autoon, sitä nimittäin riitti! Aina välillä jaksaa hämmästyttää miten paljon ihminen pystyy parin päivän aikana puhumaan ja nauramaan. Toinenkin reissu on jo takanapäin, tällä kertaa Savonlinnaan ja Vuokattiin vähän pienemmällä porukalla, vaan eipä yhtään vähemmän kivaa. Noin 10-tuntinen paluumatkakin sujui yllättävän leppoisasti, mitä nyt alkava flunssa teki loppumatkasta kuskin olosta aavistuksen tuskaisen, onneksi ajatuksiaherättävä (?) matkapeli jaksoi viihdyttää.

Enemmänkin olisi kiva reissusta kirjoittaa, mutta nyt tuo mainittu flunssa on eskaloitunut sen verran että sohvanpohja kutsuu. Tällä viikolla edessä töiden ja koulun lisäksi 3 meijän poikejen keikkaa ja 3 muuta, joten suuria en lupaile myöskään loppuviikolle.... :D