Välipäivät töissä olivat lähinnä hengailua, ajan kuluttamista kun on pakko istua päivystämässä puhelimia. Toimisto kumisi tyhjyyttään, kaikki jotka olivat pakoon päässeet viettivät pidennettyä joululomaa. Uuden vuoden ja loppiaisen väli oli vielä hauskempi, päivä vapaata, päivä töitä, kaksi vapaata, yksi töitä ja yksi vapaata.

Vaan nyt on palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Puhelimet soivat, ihmisiä tulee ja menee, vilinää ja vilskettä. Töitä ei ihan hirveästi ole vieläkään, mutta kai tässä pitää edelleen nauttia rauhallisesta tahdista, eiköhän kohta taas tehdä hiki hatussa ja kieli vyön alla tauotta. And that's the way I like it.

Muuten viime päiviä voi kuvata kahdella sanalla: True Blood. "Katotaan vaan pari jaksoo tätä uutta sarjaa ennen leffaa". "Katotaan sitte tahdissa". Niinhän sitä luulisi. Vaan ei. Koukutus oli täydellinen, sarjan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kausi on kohta katsottu. Seuraava on tiedossa vasta ensi syksynä, tai aikaisintaan kesällä. Vieroitusoireet tulevat olemaan hirveät. Niitä lievittääkseni tilasin jo kirjat joihin sarja perustuu. Se siitä "Ei lueta kirjoja ettei spoilaannu".

Repeatillä ja päässä on soinut myös sarjan tunnusmusiikki, Jace Everettin Bad Things